Asiakkaiden kokemuksia

Helinä tuli omistajineen vastaanotolleni remmirähinän, koirapelon ja yleisen rauhattomuuden vuoksi. Koira ja omistaja olivat yhdessä kokeneet hyvin pelottavan tilanteen, jonka seurauksena kumpaakin jännitti koirien kohtaamiset. Helinä reagoi toisiin koiriin hyvin kaukaa ja myös sisältä asunnosta. Helinän oli vaikeaa rauhoittua sisällä, koska se oli varuillaan ison osan ajasta. Omistaja halusi oppia auttamaan koiraansa ja päästä itsekin yli omasta pelostaan.

Helinän omistajan kokemus käytösneuvonnasta

Elisan avulla ollaan saatu tehtyä hyvin kokonaisvaltainen muutos meidän arkeen koiran kanssa, koiran hyvinvointiin ja reaktiivisuushaasteisiin. Elisan tietotaito ja asiakkaan tilanteeseen syventyminen on ollut meille korvaamaton apu. Ollaan saatu niin paljon arkeen takaisin rentoutta ja hyvää mieltä selkeiden harjoitteiden ja askeleitten avulla ja välillä en voi uskoa, miten pitkälle ollaan päästy meidän ennen melko stressaavien lenkkien osalta reaktiivisuuden takia. Sekä omani että koirani elämänlaatu on parantunut huimasti sen aikana, kun ollaan Elisan kanssa työskennelty. Hän on hyvin empaattinen ja asiakkaan (omistaja & koira) kokonaisvaltaisesti kohtaava ammattilainen. Koskaan ei olla jääty yksin, jos ei jossain kohtaa olla päästy eteenpäin harjoitteiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan ollaan saatu kestäviä tuloksia ja olen oppinut niin paljon sekä itsestäni että koirastani. Oikea muutosmatka Elisan avulla!

Kouluttaja Elisan lisäys

Viimeisellä valmennuskerralla Helinä ohitti omistajansa kanssa täysin rauhallisesti saman näköisen koiran, joka oli alun perin aiheuttanut koirapelon. Helinä käveli rennosti pitkässä, löysässä hihnassa toista koiraa tarkkaillen.

Hippu tuli ohituskurssilleni omistajineen. Hippua jännitti koirien näkeminen tosi kaukaa ja vain tuore haju toisesta koirasta sai poloisen jännittymään ja pälyilemään ympärilleen. Ekat treenit aloitettiin kouluttajaa ja lelukoiraa katselemalla pihan toiselta puolelta. Hippu ehti mennä hurjasti eteenpäin kurssin aikana, vaikka kommelluksilta ei vältytty ja omistajien uskokin horjui kurssin aikana. Hippu on jatkanut menestyksellisesti treenejä kotona ahkerien omistajien kanssa ja tulos on upea, vaikka sen kyllä osasin ennustaakin!

Hipun omistajat kertovat koulutuksen tuloksista

Moi! Hippu oli ohituskurssillasi viime kesänä, ja vaikutti todella vaikealta tapaukselta. Nyt puoli vuotta myöhemmin Hippu on yksi kulmakunnan parhaiten käyttäytyvistä koirista ja ulkoilu Hipun kanssa on todella mukavaa. Ei oltaisi tätä saavutettu ilman oppejasi 👍

Hankilla alkoi reilun vuoden ikäisenä kutinaoireet ja myös korvatulehduksia alkoi tulla toistuvasti. Eläinlääkärissä tuli käytyä pahimmassa vaiheessa kuukauden välein, kun korvaoireet kroonistuivat. Samalla heräsi eläinlääkäripelko ja Hank piti rauhoittaa lähes jokaisella eläinlääkärikäynnillä, jotta tutkimukset saatiin tehtyä. Hank ei antanut eläinlääkärin tutkia vaan pakoili ja oli selvästi ahdistunut.

Diagnoosiksi tuli atopia eli myös tulevaisuudessa eläinlääkärikäyntejä on tiedossa ainakin kontrollien muodossa. Sopivaa hoitomuotoa etsittiin pitkään ja eläinlääkärikäynnit olivat stressaavia niin koiralle kuin omistajille.

Saatiin eläinlääkäriltä Elisan yhteystiedot ja oltiinkin heti yhteydessä ja sovittiin ensimmäinen tapaaminen. Saatiin Elisalta valtavasti apuja ja oivalluksia ja Hankin kehitys oli huimaa.

Apua eläinlääkäripelkoon ja koiran käsittelyyn

Jo muutaman kotikäynnin ja niillä saatujen harjoitusten kanssa ollaan päästy valtavasti eteenpäin. Viimeisellä kontrollikäynnillä Hank antoi eläinlääkärin tehdä ihotutkimuksen, tutkia korvat ja jopa ottaa verikokeet. Tämä oli niin helpottavaa ja hienoa katsoa kuinka koira antoi tehdä toimenpiteet rauhassa, kun muistelee lähtötilannetta, jossa Hank jouduttiin rauhoittamaan lähes joka kerta. Myös eläinlääkäriltä saatiin kehuja, miten tuntui kuin vastaanotolle olisi astellut eri koira.

Elisalta saatiin muutenkin hyviä vinkkejä mm. aktivointiin ja koiran elekielen lukemiseen, ja omaa koiraa osaakin lukea ja ymmärtää nyt paremmin.

Iso kiitos siis Elisalle avusta ja suosittelen lämpimästi hänen palvelujaan.

Otin Elisaan yhteyttä Topin ollessa 11 kk ikäinen. Aikuistumisen kynnyksellä olevalla nuorella miehellä alkoi nousta pintaan remmissä epävarmuutta.

Halusin olla ajoissa liikenteessä ja aloitettiin Elisan kanssa ensin pentukurssi kotikäynteinä ja sen jälkeen tiheämmin yksityisiä treenejä. Elisan tyyli kouluttaa tuntui heti oikealta. Paljon tuli opittua asiaa kerralla ja paljon jäi käteen.

Kokemuksia yksityisestä koirankoulutuksesta

Mietin vieläkin, kun poistumme ovesta, Elisan sanoja, että pidetään tunnetila vihreällä. Opin lukemaan koiraani todella hyvin ja samalla keskittymään omaan mieleen ja olemaan rento. Itsevarmuus kasvoi niin koiralla kuin omistajalla, ja ongelmat eivät tuntuneet enää mahdottomilta!

Nyt käsissä on rohkea, itsevarma, hienosti käyttäytyvä 1 v 10 kk ikäinen saksanpaimen, jonka kanssa on ilo mennä ihan minne vain!

Kun Hiro tuli mulle kodinvaihtajana 1,6-vuotiaana, se veti ja rähjäsi remmissä. Hiro oli todella stressaantunut eikä nukkunut juuri ollenkaan. Sen vatsa oireili ja tassut punoitti. Hirolla ei nenä toiminut yhtään eikä se osannut sitä käyttää.

Alku meillä olikin tosi rankka. Itsekään en saanut nukuttua ja välissä minäkin vaivuin epätoivoon, ettei tästä tule mitään. Elisan kannustuksella jatkoin sinnikkäästi Hiron kouluttamista ja stressin poistamista sen elämästä, ja me opeteltiin nukkumaan ja rauhoittumaan ja menemään ulos rauhassa.

Matka remmirähjästä ohitusavustajaksi

Tällä hetkellä Hirosta on tullut ns. normaali koira. Se osaa rauhoittua ja rauhoittaa itsensä, kun sille sanoittaa sen tarvittaessa. Se osaa käyttää nenää treeneissä, mitä on tehty esim. esineruudussa tai haussa. Sen kanssa on mukava käydä remmilenkillä, kun koirien ohitukset sujuu, ja olemmekin parissa kuukaudessa nyt päässeet remmiräyhästä ohitusavustajiksi Elisan kursseille.

Vielä meillä on treenattavaa autokäytöksessä innostuksen hillitsemisessä, mutta sekin on helpompaa kuin aluksi, kun Hiroa ahdisti autossa olo pahoinvoinnin takia.

Aikaa tähän kaikkeen on kulunut 4 kk, jotta ollaan päästy tähän pisteeseen. Nyt voidaan ruveta treenaamaan normiasioita, mitä saksalaisen kanssa tulisi treenatakin.

Kiitos Elisa avusta, tuesta ja treeneistä, ollaan yhdessä ylpeitä tästä!

Aikuisena adoptoimallani koirallani oli muutamia pahoja tapoja, vaikka oli todella kiltti ja rakastava! Sillä oli ennen paha tapa tervehtiä ihmisiä innokkaasti puremalla kädestä kovaa, niin että käsiin tuli jopa hampaiden jälkiä sekä naarmuja, ja käteen oikeasti sattui. Koira myös repi tuntemattomien ihmisten takkeja lenkillä, jos joku tuli liian lähelle. Koira oli aivan super innostunut aina kun tapasi ihmisen, eikä pystynyt kuuntelemaan mitään käskyjä, kun innostui.

Koira oli myöskin erittäin riistaviettinen, joten lenkit olivat todella haastavia, jos mitään lintuja oli näköpiirissä, edes taivaalla. Koira sinkoili hihnassa ympäriinsä ja vauhkosi.

Yksilöllinen koulutussuunnitelma toi tuloksia

Sain Elisalta kaikkiin ongelmiin aivan loistavaa apua. Hän tutustui meidän tapaukseemme todella tarkasti ja loi suunnitelman koulutukseen. Suunnitelmaa myös muokattiin tarpeen tullen koulutuksen aikana. Elisan koulutusmetodit olivat todella toimivia ja molemmat ongelmat saatiin hoidettua! Elisa selitti kaikki asiat todella selkeästi ja loi kaikki tehtävät meidän arkeemme sopiviksi resurssimme huomioiden. Elisa auttoi kaikissa koulutusasioissa aivan kädestä pitäen, mikä oli aivan loistavaa. Opin valmennuksen aikana paljon omasta koirastani sekä opin ymmärtämään sitä paremmin! Minun ja koirani suhde syventyi älyttömän paljon koulutuksen aikana, ja molemmat nautimme todella paljon yhteisistä harjoituksista! Suosittelisin ehdottomasti Elisaa!

Elisa tunsi rodun todella hyvin, osasi selittää rodusta todella paljon ja käytti kaikkea tätä hyödyksi koulutuksessa. Opin itse paljon rodusta Elisan avulla! Olen aikaisemmin tavannut kouluttajia, jotka sanovat 'tee näin' ilman että edes tuntevat tai ovat tavanneet koiraa. Elisa taas tutustui tapaukseen todella paljon, kyseli laajasti esitietoja ja otti selvää tilanteestamme huolellisesti.

Meillä oli (ja huomatkaa painosanalla OLI) hyvinkin reaktiivinen dallu (1 v), joka vaani oikeastaan kaikkea, mikä liikkui nopeammin kuin hän. Jahtasi autoja, pyöriä, lentokoneita jne. Kävelylenkit olivat todella tuskaisia ja vaikeita. Kotona ei malttanut rauhoittua. Vahti metsää ja haukkui kaikkea. Kyse ei ollut siitä, etteikö oltaisi aktivoitu koiraa: käytiin vaikka ja missä lenkkeilemässä ja monta tuntia päivässä touhuttiin. Aktivoitiin hänen aivojaan jne.

Meille syntyi vielä vauva syksyllä, kun meidän dallumme oli pahimmillaan. En voinut ajatellakaan, että lähtisin meidän koiran ja vauvan kanssa kävelylle yksin. Arki oli todella hankalaa. Käännyimme sitten Elisan puoleen ystävän suosituksesta.

Elisa kävi meillä moneen otteeseen ja käytiin yhdessä lenkeillä. Hänellä oli niin hyvä asenne koiraa kohtaan, ei ollut yhtään sitä mieltä, että tilanne olisi toivoton, päinvastoin. Kehui koiraa niin paljon ja sanoi, että hyvä siitä tulee.

Saatiin harjoituksia, joita jokaisen käynnin välissä piti tehdä. Oli etäpalavereja, oltiin WhatsAppilla yhteydessä, otettiin videoita kävelyiltä ja saatiin aina pitkät kattavat ohjeet ja selitykset, miksi meidän rakas koiramme käyttäytyi tietyllä lailla. Tehtiin hurjasti töitä koiramme kanssa.

Pikkuhiljaa koira alkoi ensin rauhoittumaan itse sisällä(!!), sitten luopumaan asioista: ensin nameista, sitten liikkuvista leluista, sitten autoista, pyöristä, koirista, ja nyt luopuu linnuistakin.

Ja sitten muutama viikko sitten se tapahtui, mistä syksyllä haaveilin. Pääsin yksin lenkille vaunujen ja koiran kanssa ja se meni niin kivasti. Koira kulki nätisti vierellä, tarjosi katseen aina, kun joku jännittävä asia lähestyi. Melkein tuli kyynel onnesta. En olisi IKINÄ syksyllä uskonut, että meidän crazy koira pystyisi näin upeasti tottelemaan, tulemaan luokse, luopumaan ja kävelemään nätisti, ja hän on vasta 1,5 v vanha!

Toki työ jatkuu ja taitoa pitää ylläpitää, mutta nyt meillä on työkalut tähän kiitos Elisan! Ehkä jonain päivänä meidän koira voi kulkea vapaana mökillä. Vielä ei olla siellä, mutta työkalut löytyy tähän! Kaunis kiitos Elisalle!

Olle tuli käytösvalmennukseen ulkoilun haasteiden takia. Ollella oli hankaluuksia tulla toimeen toisten koirien kanssa, ohitukset olivat hyvin kiihkeitä, hihna kiristyi tuon tuosta eikä nuorella uroksella ollut aikomustakaan kuunnella omistajaansa. Olle vei ja omistaja tuli perässä.

Ollen omistajan kokemus Elisan käytösvalmennuksesta

Meillä Ollen kanssa alkutaival on ollut kivinen, mutkainen, ylä- ja alamäkeä, vähän tuli jo uskonpuute. Onneksi luotin ammattitaitoosi, enkä kuunnellut ihmisten puheita "häirikkökoirasta". Olle nyt 1,5 vuotta, lenkit onnistuu, hihnassa vetämättä, ohitukset jne. Olle myös suosittu koirien koirakaveri. Ilman sinua en olisi selvinnyt. KIITOS, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos mahtavasta ammattitaidostasi,

Terveisin onnellinen koiranomistaja Eija ja Olle-koira

Hei Elisa, haluan kertoa sulle, miten iloinen olen viime paimennuskoulutuksesta. Cheve oli iloinen ja tyytyväinen, ja stressaantuminen ja anteeksipyytely puuttui kokonaan, mitä hänellä oli edellisen paimennuskerran jälkeen. Iso kiitos sinun selkeälle ja herkälle tavalle ymmärtää koiraa ja emäntää.

Cheve ei ole helppo koira lukea herkkyyden ja meidän vahvan kommunikaation takia. Yksi kouluttaja on osannut saman aiemmin kuin sinä: eläinlääkäri, joka on kansainvälisissä pelastustöissä ja on ohjannut meitä mantrailingissa saksalaisen koirapoliisin kanssa. Olet erittäin taitava, siis super!

Lumi oli jo pennusta asti ylivireä. Se oli minun ensimmäinen ylivireä koira, joten olin itse hiukan hukassa sen kanssa. Toisella koirallani, joka tuli aikuisena mulle, oli lievää remmissä haukkumista. Tämä epävarmuus tuli sitten toisen mukana Lumillekin, ja koirien ohitukset sekä vetäminen että sählääminen alkoi Lumilla vuoden iässä.

Elisan ohjeilla aloitettiin treenaaminen, kuinka hihnassa kävellään. Treenit oli jo hyvällä mallilla, kunnes elokuussa 2021 Lumin päälle kävi iso koira ja hengenlähtö oli muutaman sentin päässä. Lomasta oli silloin tulossa painajaista. Nyt sitä vasta treenattiinkin Lumin kanssa, jotta pelko toisia koiria kohtaan saataisiin väistymään. Itse myös tapauksesta traumatisoituneena alku oli todella vaikeaa ja itkun sekaista, ja unelmat Lumin pennuttamisesta alkoivat murentua.

Saimme Elisalta korvaamatonta apua taisteluun pelkoa vastaan ja pikku hiljaa me upeasti edistyttiin… tai no, minä edistyin... Lumihan osasi paremmin kuin minä. Elisan avulla pääsimme melkein siihen pisteeseen, ettei kierrokset enää nousseet, mutta jotenkin ei vaan päästy koulutuksella maaliin. Jokin vielä yhtälössä ei toiminut, ja me tehtiin TODELLA paljon töitä sen eteen.

Päädyttiin Elisan kanssa siihen lopputulokseen, että pakko olla joku tuntemus kropassa vielä, kun treenit ei etene, ja käytinkin Lumia sitten kraniosakraalihoidossa usean kuukauden ajan, ja sieltä löytyi lopullinen apu siihen, että treenit saatiin ns. maaliin. Ilman Elisan hämmästyttävää ammattitaitoa ja kykyä tsempata ja myötätuntoa omistajan tunteita kohtaan me ei oltais päästy siihen pisteeseen, että me ohitettiin koiria ilman kummankaan pelkoa.

Lopulta me oltiinkin stressitasoissa siinä pisteessä, että pennutustakin pystyi ajattelemaan 4-vuotiaana. Pitkä oli matka ja vuosia siinä meni, mutta loppupeleissä Lumista tuli rento mamma, joka hoiti pentunsa loistavasti eikä siirtänyt mitään negatiivisia kokemuksia jälkeläisiinsä.

Kiitoksia Elisalle äärettömän suuresta tuesta ja avusta näinä vuosina, ja saatiin pieni lieron poikanen koulutettua normaaliksi pelkäämättömäksi koiraksi. Lumista tuli kuin ajatus kaiken kokemamme jälkeen, joka osasi käyttäytyä ja totella hyvinkin pienellä vihjeellä.

Blondin jalka murtui pentuna, jonka seurauksena sille tuli pelko eläinlääkäreitä kohtaan. Välillä kuitenkin eläinlääkäriin on mentävä, mm. rokotuksille. Pelosta johtuen eläinlääkäriin meno on ollut meille molemmille aika stressaavaa.

Puolisen vuotta sitten Blondi alkoi ontua ja sitä tutkittiin eläinlääkärissä. Toisesta lonkasta löytyi lievää nivelrikkoa, jonka vuoksi Blondille suositeltiin kuukausittain annettavaa Librela-pistosta. Halusin Blondille hoitajan, joka on perehtynyt pelkopotilaisiin, ja varasin ajan Elisalle. Aina ennen pistosta olemme harjoitelleet kaikessa rauhassa, jotta pistos ei tulisi yllättäen ja kiireessä. Myös pistosten välissä olemme käyneet harjoittelemassa käsittelyä Elisan luona ja päässeet käsittelyssä hyvin eteenpäin. Kotona tehtäviksi tukitaidoiksi saimme hyviä vinkkejä, jotka auttavat harjoittelutilanteissa sekä itse pistosten aikana klinikalla.

Blondin koko olemus on tullut itsevarmemmaksi, kun astumme klinikan ovesta sisään. Ensimmäisillä kerroilla se hieman pakitti ovella ja pälyili epäluuloisesti ympärilleen. Tunnetilaan on tullut selvä muutos. Olen jopa ajatellut tuovani kaksi muutakin koiraani Elisan luo harjoittelemaan, vaikka niillä ei eläinlääkäripelkoja olekaan.

Pelon ennalta ehkäisy ja koiran hallinnan tunne eläinlääkärikäynneillä on niin tärkeä asia, että sen ymmärtää vasta, kun koira näyttää hyvin selkeästi pelkäävänsä. Jopa niin paljon, että on valmis käyttämään tarvittaessa hampaitaan. Nykyään näin ei enää Blondin kanssa ole, mutta tämäkin vaihe on nähty, koettu ja opittu.

Kiitos Elisa. Tullaan koko jengin kanssa harjoittelemaan.